VESIEN PIKKUELÄIMIÄ vesihyönteiset-hämähäkit-simpukat-plankton |
Järvien rantavesissä ja hitaasti virtaavissa joissa elää monipuolinen selkärangaton eläinjoukko. Järvien rantavyöhyke jaetaan kolmeen elinympäristöön, joihin eläinten rakenne on sopeutunut. Vesikasvillisuuden seassa uiskentellee sellaisia vesihyönteisiä kuten sukeltaja ja sen toukka. Runsaan kasvillisuuden takia suojapaikkoja ja ravintoa on paljon. Tästä johtuu pikkueläinten runsaus. Veden pinnalla on omat eläjänsä kuten vesimittari ja hopeaseppä. Ne etsivät ravinnokseen veden pinnalle pudonneita hyönteisiä. Syvemmällä pohjalla, lietteen pnnalla ja sisässä, asustaa pohjaeläimiä esimerkiksi simpukoita, hyönteisten toukkia, matoja ja äyriäisiä. Pääosan ravinnostaan ne saavat pohjalle vajoavista kuolleista kasveista ja eläimistä. A. PLANKTON eli keijusto tarkoittaa mikroskooppisen pientä vedessä vapaasti kelluvaa eliöstöä, joka liikkuu veden mukana. Plankton jaetaan kolmeen ryhmään. 
Hankajalkaiset kuuluvat eläinplanktoniin ja ovat äyriäisiä . 1. Kasviplanktoniin kuuluvat viherlevät (Chlorophyta), kultalevät (Chrysophyta), sinilevät (Cyanophyta), silmälevät (Euglenophyta) ja keltaruskolevät (Pyrrophyta). 2. Eläinplankton 
Vesikirput ovat 1-2 millimetrin mittaisia nykäyksittäin liikkuvia eläimiä. Ne liikkuvat heiluttamalla tuntosarviaan. Hankajalkaiset ovat usein pitkulaisia ja tärkeitä kalanpoikasten ravintoa kuten vesikirputkin. Ne kuuluvat äyriäisiin. Tohvelieläimet ovat yksisoluisia 0.1- 0.3 millimetriä pitkiä alkueläimiä. Eläimellä on ripsejä ja se syö bakteereja, leviä ja pieniä alkueläimiä. Rataseläin on mikroskooppisen pieni alkueläin, jonka ratas pitää vettä liikkeessä. Siimaeliö on alkueläin, jolla on yksi tai useampi siima liikkumista varten. Ameeba on pienikoinen muotoaan muutava laji. Yksisoluinen.
3. BAKTEERIT Bakteerien tehtävänä on hajottaa orgaaninen aines pieniksi epäorgaanisiksi yhdisteiksi. B.VEDENPINNAN HYÖNTEISIÄ 
Vesimittari on luteisiin kuuluva petoeläin, joka luistelee keveytensä ansiosta veden pinnalla. Se löytää saaliinsa jaloissa olevilla aistinelimillä. Ravinnoksi kelpaavat kaikki pienet eläimet, jotka se surmaa imukärsällään ja imee sitten kuivaksi.
Hopeaseppiä kutsuttiin ennen pyöriäisiksi. Ne ovat tummia kovakuoriaisia, jotka pyörivät veden pinnalla. Niiden silmät näkevät myös veden alle. Kuoriaiset ovat lajiltaan eri nimisiä ja suurin osa niistä on petoeläimiä. Hyttysen toukat kehittyvät veden pinnan alle naaraan laskemista munista. Ne ovat pää alaspäin ja hengittävät putken avulla ilmaa.
C.VESITILASSA ELÄVIÄ HYÖNTEISIÄ JA HÄMÄHÄKKEJÄ Vesihämähäkki on ainut Suomessa veden alla jatkuvasti asustava hämähäkkilaji. Se on petoeläin, joka rakentaa "sukelluskellon" veden alle. Ei ole niin suuri kuin rantahämähäkki. Malluaiset uivat selällään.  Sukeltajat (kuva suursukeltajasta yllä) ovat usein kookkaita ja tummia kovakuoriaisia, jotka syövät toisia eläimiä jopa kalanpoikasia. Ne nousevat pintaan täydentämään happivarastojaan. Päiväkorennon toukka asustaa järven pohja-alueilla useita vuosia ennenkuin siitä tulee lentävä aikuinen. Tämä surviaiseksi kutsuttu laji lentelee kesällä usein suurina parvina rannoilla tai jonkin maamerkin yläpuolella maastossa.
D. POHJAELÄIMIÄ Limakotilo on yleisimpiä vesikotiloita vesistöissä. Se syö lähinnä levää kuten kiekkokotilokin. Kiekkokotilo on kiekonmuotoinen nilviäinen, ja se viihtyy pehmeäpohjaisilla järvien rannoilla. Syö eniten levää kivien ja kasvien pinnoilta. Sudenkorennon toukka elää pohjassa. Se kookas ja voimakas peto, joka sieppaa pyyntipihdeillään vesieläimiä saaliikseen. Lajilla on vaillinainen muodonvaihdos, koska kotelovaihe puuttuu.
Vesiperhosen toukka liimaa suojakseen hiekasta, kivensiruista yms. toukkakopan, jonka suojassa se pyydystää ravintoa ja liikkuu eteenpäin. Joessa eräät toukat rakentavat katiskaa muistuttavan pyyntilaitteen, jonka virtaus pitää avoimena. Iilimato eli juotikas on tumma kymmensenttinen eläin, jolla on imikuppi päässä. Jokihelmisimpukka eli raakku kuuluu nilviäisiin, ja se hengittää kiduksilla. Asustaa harvinaisena viileissä ja puhtaissa Lapin ja Koillis-Suomen joissa. Laji on kokonaan rauhoitettu vuodesta 1955. 
Järvisimpukka (kuva yllä) on kaksikuorinen nilviäinen, jota tavataan puhtaitten järvien pohjassa. Simpukan poikaset loisivat kalojen ihossa. Ravintoa ja happea eläin saa virtaavasta vedestä. Molemmat kuorenpuoliskot ovat saranasiteellä kiinni toisissaan. Vuosittain simpukan kuoren reunat kasvavat, ja eri vuodenaikojen kasvu näkyy renkaina. Järvisimpukka liikkuu hitaasti yhden jalan avulla. Torvimato elää järven pohjaliejussa usein syvällä. Väri punertava. Jouhimato on täysin vaaraton 30 senttinen langanohut eläin, joka ei aikuisena syö mitään.
Järvisieni on vihertävä, pehmeä ja sientä muistuttava eläin järvien pohjassa. Vesisiira on soikeanmuotoinen, ruskehtava niveljalkainen, joka kuuluu äyriäisiin. Monien kalojen kuten lahnojen tärkeää ravintoa.
VESIKIRPPU 
Järvivedessä on havaittavissa 1-2 millimetrin mittaisia, nykäyksittäin liikkuvia eläimiä. Ne ovat vesikirppuja, jotka uivat heiluttamalla tuntosarviaan. Vatsapuolen liikkuvat raajat saavat aikaan vesivirran, mikä vie eläimen kiduksiin raikasta vettä. Tällä tavalla vesikirppu saa ravintoa suuhunsa. Eläin syö pikkuleviä, bakteereita ja alkueläimiä. Kesällä syntyvät vesikirput ovat kaikki naaraita. Ne synnyttävät uusia vesikirppunaaraita ilman hedelmöitystä. Syksyisin kehittyy uroksia ja hedelmöitys tuottaa talvehtivia kestomunia. TOHVELIELÄIN Tohvelieläin on alkueläin, jonka pintaa peittää ripset. Eläimen koko on 0.1-0.3 millimetriä. Eläimellä on solusuu ja hylkyaukko, josta sulamaton aines poistuu. Sykkivissä rakoissa on vettä ja muita nestemäisiä aineita, joita ajoittain poistetaan.Tohvelieläin lisääntyy tavallisesti kahtia jakautumalla. Myös siimaeläimiä esiintyy vesissä. Ne edustavat kasvi- ja eläinkunnan välimuotoa. Takaisin Etusivulle
Vesien planktoneliöitä Mikroskooppikuvia Copyright: Hannu Kopra, 02.03.2014 |