Kirvun Koprien sukuseuramatkan yksi tarkoitus oli tutustua Karjalan kannaksella käytyihin talvi-ja jatkosodan taisteluihin ja taistelupaikkoihin kesällä 2010. Lisäksi tällä kulttuurimatkalla käytiin suvun jalanjäljillä Käkisalmessa, Kirvun Sairalan kylässä ja Räisälässä. Sukuseuramatkan ensimmäinen sotahistoriallinen kohde Karjalan kannaksella oli Summa. Summan Majajoen lähellä poistuimme linja-autosta itikoiden ahdistellessa. Metsän keskellä oli kivi ja siinä muistolaatta. Sen lähellä sijaitsi valkoinen risti, jossa oli teksti traagisesta sotatapahtumasta. Talvisodassa tällä paikalla Summassa venäläisten ampuma tykistökranaatti tuhosi JR 15:n 5 komppanian III joukkueen korsun 21.12.1939.

Tässä täysosuman saaneessa korsussa (kuoppa yllä) oli 21 kalvolalaista miestä, joista 19 kuoli ja vain kaksi käytävässä ollutta pelastui haavoittuneina. Tapaninpäivänä kaatuneet siunattiin korsuhautaan, jonka raunioille oli pystytetty koivupuinen risti. Jatkosodan aikana vuonna 1942 vainajat tuotiin kotiseurakunnan kirkkomaalle.

Seuraavaksi siirryimme päätieltä kolmensadan metrin päässä sijaitsevalle Summan muistomerkille ja sen takana olevalle kenttähautausmaalle. Matkan johtaja Seppo Kopra kertoi ansiokkaasti Summasta ja Summan taisteluista, Summa sijaitsee Karjalan kannaksen länsiosassa ja se kuului osana Mannerheim-linjaan. Summassa käytiin kiivaita taisteluja talvisodan aikana erityisesti joulukuussa 1939 ja helmikuussa 1940 neuvostojoukkojen suurhyökkäyksen aikana.

Summan taistelut alkoivat Summan kylässä 17. päivänä joulukuuta ja kestivät vuonna 1939 aina 22. päivään joulukuuta. Tällöin puna-armeija kärsi raskaita tappioita. Yleensä hyökätessään neuvostopanssarit tunkeutuivat ensin suomalaisten asemiin. Sen jälkeen jalkaväki pyrki tulemaan perässä. Kuitenkin suomalaiset kykenivät tykistötulella ja tehokkaalla jalkaväkitulella pitämään puna-armeijan jalkaväen ja panssarivoimat erillään. Jalkaväki tuhottiin viimeistään piikkilankaesteille ja etulinjan yli tulleet panssarit tuhottiin polttopulloilla ja kasapanoksilla.

Summan kenttähautausmaa

Talvisota kesti 105 päivää. Sodan loppupuolella helmikuussa 1940 puna-armeija valmistautui kolmen divisioonan voimin suurhyökkäykseen Summassa. 1.2. alkoi voimakas venäläisten tykistötoiminta Summan lohkolla. Venäläiset tekivät myös tiedusteluhyökkäyksiä. Niiden tarkoitus oli löytää suomalaisen 3. Divioonan heikot kohdat tulevaa päähyökkäystä varten. Tykistötoiminnan ohella venäläinen jalkaväki hyökkäili panssareiden tukemana vuorokauden kaikkina aikoina. Myös lukuisat lentokoneet möyhensivät etulinjaa. Suomalaiset joutuivat öisin korjaamaan rikkimenneitä asemia ja päivisin torjumaan neuvostojoukkojen hyökkäyksiä. Tästä syystä eturintaman suomalaissotilaiden fyysinen kestokyky joutui äärirajoille juuri ennen venäläisten päähyökkäyksen alkua. Päähyökkäys alkoi 11.2. klo 8.40 rumputulella ja venäläiset saivat vallattua Poppiuksen linnakkeen. Pian 13.2. venäläiset saivatkin panssariensa ansiosta Summan Lähteen lohkolla ratkaisevan läpimurron, mikä oli lopulta 6 kilometriä syvä ja 2-3 kilometriä leveä Avuksi saatiin 5. Divisioona, mutta sillä ei enää ollut tilanteen kannalta merkitystä. Lopulta tuli päämajasta Mikkelistä käsky 2. armeijakunnalle, että joukot voivat vetäydyä väliasemaan Viipurin eteläpuolelle.

Summan taisteluissa kentälle jääneiden muistomerkki

Koprien sukuseuramatka jatkui kohti Kiviniemeä ja Pyhäjärveä. Kiviniemessä (Losevo) pysähdyttiin ihailemaan luonnontilaisen Vuoksen pauhua ja useimmat tekivät viimeisiä ostoksia ennen majoittumista Pyhäjärven Musakkaan.

Kirvun Koprien sukuseuramatkan toisena päivänä siirryttiin Pyhäjärven Musakan mukavasta majoituspaikasta linja-autolla Laatokan rantaan. Tien loppuosa Sortanlahteen oli varsin röykkyinen. Sortanlahden rannikkoseudulla ei ollut kallioita kuten Sortavalassa. Rannassa odotti Konevitsa-niminen alus täynnä venäläisiä viikonlopunviettäjiä. Laivamatka kesti puolisen tuntia ja pian näkyivät Konevitsan kirkon siniset kupolit. Seurasimme ryhmämme mukana opastettua retkeä saarella. Tärkein kohde oli itse luostarikirkko, mikä oli nyt päällisinpuolin korjattu. Kirkon sisäänkäynnin edessä Koprien sukuseuramatkan vanhin osallistuja esitti laulun "Konevitsan kirkonkellot". Pääkirkon alakerrassa on myymälä, puisessa sivurakennuksessa kahvila ja pikkumyymälä. Laivarannasta saa myös, kahvia, teetä ja makeisia. Itse Konevitsa-laivasta ei voinut ostaa mitään.

Sortanlahden laiturissa Konevitsa-niminen alus lähdössä luostarisaarelle

Olin lukenut historiasta, että Konevitsan luostarisaarella oli 1940 ja sen jälkeen testattu torpedoja. Sotilaat eivät kunnioittaneet edes vainajia vaan olivat tasoittaneet Konevitsan vanhan hautausmaan. Venäjän vapauduttua saari luovutettiin ortodoksiselle kirkolle ja jälleenrakennustyö pääsi käyntiin 1990-luvulla. Vihdoin vuonna 2003 Konevitsan skiitta korjattiin. Muuta remontoitavaa on paljon. Luostarin kirkon sali on kokonaan korjattu kuten kirkon kupolitkin, mutta yläkirkon entisöinti oli pahasti kesken vuonna 2010.

Konevitsan saaren pääkirkko

Kuuntelimme Konevitsan kirkossa kolmen munkin ortodoksista laulua liikuttuneena. Itse kirkko on helmi vaikka on paljon korjattavaa.

Konevitsan kirkon toista kerrosta remontoidaan

Konevitsan rannoilla makaa monenlaista rojua ja roskaa. Paluumatkalla Konevitsasta Sortanlahteen sää parani ja pääsimme alakannelle istumaan. Illaksi palasimme Musakkaan, paistoimme makkaraa, saunoimme ja pidimme ohjelmallisen illanvieton.

Sotahistoriamatkalla tutustuttiin Karjalan kannaksen sotamuistomerkkeihin ja talvi- ja jatkosodan taisteluihin. Sitten ajettiin Musakasta kohti Laatokan rantaa. Osa sukuseuralaisista siirtyi autolla kohti Taipaleen taistelupaikkoja. Tie oli huono, joten vain osa ajoi Taipaleeseen asti.

Talvisodassa Taipaleessa oli kovia taisteluja. 7.12.1939 Eversti Blick komensi Taipaleessa 10. Divisioonaa. Divisioona torjui taisteluissa naapurivaltion yritykset. Viimeiset Taipaleen pääaseman etupuolella taistelleet joukot palasivat sen taakse. Sen jälkeen neuvostoliittolaiset aloittivat Taipaleen asemiin viikon pituisen rumputulen. Joulukuun 15. vahvennettu neuvostodivisioona ryhtyi aamulla voimakkaan rumputulen . Puolustus horjahti. Seuraavana päivänä rintama saatiin kuitenkin korjattua. 25.12.1939 vahvennettu neuvostodivisioona tuli Suvannon yli. Patoniemessä ja Valossulassa se lyötiin takaisin, mutta Keljassa taisteltiin 27.12. asti, jolloin Karjalan erillinen 6.pataljoona heitti ylitulleen venäläisrykmentin takaisin. Suvannossa makasi toistatuhatta kaatunutta. Talvisodan loppuvaiheessa 20.2.1940 Taipaleen Terenttilässä neuvostojoukot mursivat puolustuksen, mutta suomalaiset valtasivat vastaiskulla etulinjan takaisin.

Vanhoille Taipaleen taistelupaikoille meno on vaikeaa. Sakkolassa sijaitseva Keljan taistelun muistomerkki on saavutettavissa tavallisellakin autolla. Ainut tie Taipaleeseen on huonokuntoinen.

Taipaleenjoen tunnetuimman sotahistoriallinen muist0merkki Niittykasematti on tuhottu.

Jatkosodassa 1941-44 Tali-Ihantalassa käytiin hyvin ratkaisevat taistelut Suomen vapauden kannalta. Tali-Ihantala sijaitsee 8-14 km Viipurista pohjois-koilliseen. Täällä oli Pohjoismaiden suurin taistelu kautta historian. Tali-Ihantalan taistelutanner oli kooltaan 12 km x 18 km. Alueella oli kahden viikon aikana 1944 150 000 neuvostossotilasta ja 50 000 suomalaissotilasta sekä valtavasti sotakalustoa. Suomen armeija pysäytti Neuvostoliiton etenemisen. Suomalaisten kenttätykistö pystyi ampumaan jopa 250 tykillä samaan neuvostojoukkojen asemaan. Talin sillat katkaistiin , mikä vaikeutti naapurin huoltoa ja panssareiden liikkumista. Kovimmissa taisteluissa 3.7.1944 tykit ampuivat jopa 12 000 laukausta.

Ihantalan taistelumaastoa Karjalan kannaksella

Ihantalan maasto koostui Pekarinsillan takana olevasta isoja lohkareita sisältävästä taistelumaastosta. Suurten lohkareiden takana moni taistelija oli suojassa tulitukselta. Tosin Ihantalan maastoon venäläiset lentokoneet tiputtivat paljon pommeja. Neuvostopanssareita vastaan pantiin panssaridivisioonan rynnäkkötykkipataljoona. Se tuhosi 40 neuvostopanssaria Tali-Ihantalan taistelussa. Kaikkiaan neuvostoliittolaiset joutuivat luopumaan 360 vaunustaan noin 210 eli 60 prosenttia. Neuvostojoukkojen torppaamisen kannalta hyvin ratkaisevassa osassa oli saksalainen lento-osasto Kuhlmey. Se tuhosi 63 panssarivaunua. Sen koneet nousivat Immolasta ja Utista ja ne pommittivat tehokkaasti vihollisia, panssarivaunuja ja huoltolinjoja. Everstiluutnantti Kuhlmey menetti noin 80 konetta ja Suomen ilmavoimat 12 konetta kaikkiaan noin 100 koneesta. Naapurin konetappiot olivat 415.

Talvisodassa 1939-40 Tali-Ihantalassa taisteltiin varsin laimeasti. Sodan loppuvaiheessa 10.3.1940 Talin alueen taka-asema murtui ja puolustus palasi Konkkalanvuoren tasalle. Talin alueella neuvostojoukot tunkeutuivat Portinhoikkaan asti 1940.

Ihantalan taistelussa 1939-44 kuolleiden sotilaiden muistomerkki Ihantalan kirkonmäellä

Luovutetun Karjalan suurimpia kuntia oli Kirvu. Se sijatsi Suomen itärajalla Karjalan kannaksella. Suomalaisten omistuksessa ollessaan Sairala tunnettiin Sairalan opistosta ja Kirvun luonnonparantolasta, jotka sijaitsivat Torajärven rannalla. Sairalan opiston rakennus on olemassa ja se toimii majoitustilana.

Sairalan evankelinen kansanopisto

Sairalassa on kumpuileva maasto, kapeat luode-kaakkoissuuntaiset järvet ja jylhät hakkaamattomat metsät. Alueelle on rakennettu vanhojen suomalaistalojen sekaan jopa viisikerroksisia kerrostaloja sekä datsoja. Muutamia pieniä kauppoja on olemassa. Sairalan maatalouskolhoosi on lopettanut toimintansa, joten toimeentulomahdollisuudet ovat paikallisille asukkaille olemattomat. Viipurista juna kulkee Sairalan asemalle ainakin kerran vuorokaudessa. Tiet ovat hiekkapohjaista eikä teitä juuri kunnosteta tai hoideta. Parhaiten Sairalaan voi tulla Antrean tai Räisälän kautta.

Sairalan asemaseutu sotien aikana:

Kuten ylläoleva kartta osoittaa, suomalainen 18.Divisioona tuli jatkosodassa 1941 rajan yli vallaten Ilmeen ja Kirvun. Neuvostoliittolaiset asettuivat puolikaaren muotoiseen puolustuslinjaan Sairalan asemaseudun ja Kansanopiston välille. Eversti Pajari johti 18.Divioonaa. Kun vasemmalla toiminut JR 27 sai 10.8. murron, Sairalan asemaseutu joutui suomalaisten haltuun. 18.Divisioonaa suojaamassa ollut kapteeni Jorma Karhusen Brewster-lentue pudotti alle kymmenen Tsaika-hävittäjää Kirvun yllä 25 minuutin aikana. Suomalaiskoneille ei tappioita tullut. Jatkosodan aikana I. sankarihautaus ja kaatuneiden muistojuhla pidettiin toukokuussa 1942 Kirvun kirkossa. Jatkosodassa 1941-44 eri rintamilla kuolleita kirvulaisia sotilaita oli 226. Yksi oli Matti Kopra. Talvisodassa 1939-40 Sairalan asemaa ja Karjalan rataa käytettiin sotilaskuljetuksiin, mutta Sairalassa ei maataisteluja käyty. Sairalan asemaseutua pommitettiin talvisodassa monta kertaa. Esimerkiksi 20.2.1940 pommeja osui Sairalan Osuuskassan tontille. 1.3. Osuuskassan kaupan kalusto tuhoutui melkein kokonaan ilmapommituksissa. Kirvulaisia sotilaita kuoli eri rintamilla Talvisodassa 104 . Yksi oli Matti Armas Kopra.