Raatteen tien ja Suomussalmen taistelut

Venäläiset hyökkäsivät paitsi Karjalan kannakselle myös Suomussalmelle, koska Stalinin tarkoitus oli katkaista Suomi kapeimmalta kohdalta poikki ja edetä aina Ouluun ja Kemiin asti. Puna-armeijan 163. divisioona tuli rajan yli Juntusrannassa ja Raatteen rajavartioaseman kohdalla.

Nykyinen vartiotorni Raatteen tien loppupäässä

Raatteessa hyökkäys alkoi aamulla 30.11 aamulla 17500 venäläisen voimalla. Viikon kuluttua sodan alkamisesta suomalaiset evakuoivat Suomussalmen asukkaat ja polttivat kirkonkylän. Pian tämän jälkeen Juntusrannan ja Raatteen suunnasta tulleet neuvostorykmentit kohtasivat palaneen Suomussalmen edessä.

Purasjoki-linja juoksuhautoineen Raatteen tiellä

Venäläisjoukot saivat haltuunsa palaneen Suomussalmen kirkonkylän. Suomalaiset vetäytyivät Kiantajärven eteläpäähän puolustukseen. Vihollisen lyöminen annettiin eversti Hjalmar Siilasvuon jalkaväkirykmentti 27:n tehtäväksi. Joulukuun yhdeksäntenä päivänä Siilasvuo saapui joukkoineen Suomussalmelle, jolloin siellä oli viisi pataljoonaa ilman tykistöä ja panssaritorjunta-aseita. Hänen suunnitelmansa oli hyökätä ja lyödä kirkonkylän raunioita miehittämä 163. neuvostodivisioona.

Kunnostettu juoksuhauta Suomussalmella

Suomussalmella olevan neuvostodivisioonan huoltoyhteydet katkottiin ja joukko iskettiin hajalle. Joulukuun loppuun mennessä kirkonkylä jäikin lopulta suomalaisten haltuun. Divisioonan rippeet lähtivät vetäytymään Kiantajärven jäätä pitkin kohti koillista Juntusrantaan.

Kiantajärvi nykyisin

Tämän jälkeen kaikki voima voitiin keskittää 30 kilometriä pitkälle Raatteen tielle, jonne oli pakkaantunut ukrainalainen 44. divisioona. Sen alkupää oli lähellä Suomussalmen kirkonkylää Kuomasjoella. Suomalaisten tarkoitus oli katkaista neuvostojoukkojen yhteydet ja huolto rajan taakse. Päähyökkäys alkoi 4.1.1940 lähinnä etelän suunnasta.

Suomalainen sotilas suojautuu

Ensin divisioonan perääntymistie itään katkaistiin, sitten alettiin sivustahyökkäyksillä pilkkoa venäläisten rivistöä. Viikon taistelut johtivat tien katkaisuun ja käytännössä neuvostojoukkojen motittamiseen sekä koviin tuhoamistaisteluihin. Näissä taistelussa auttoivat suomalaisten hyvä hiihto-ja hyökkäystaito sekä usean päivän ankarat pakkaset.

Pakkaseen tottumattomat ukrainalaiset lyötiin hajalle, jolloin ne yrittivät vetäytyä kylmään ja lumiseen erämaahan. Kylmyyteen paleltui satamäärin venäläisiä telttojen puutteessa. 10.1 mennessä taistelut Suomussalmella olivat päättyneet Siilasvuon joukkojen voittoon.

Kuolleiden venäläisten muistomerkki Raatteen tiellä

Venäläisiä ja ukrainalaisia kaatui noin 23 000. Suomalaiset menettivät 800 miestä. 163 divisioona menetti kaatuneina kolmasosan eli noin 6000 miestä.

Suomalaiset saivat Raatteen tiellä sotasaaliikseen 43 panssaria, 100 tykkiä, 4822 kivääriä, 190 pikakivääriä, 106 konekivääriä, 10 panssariautoa, 260 kuorma-autoa, 20 traktoria, 2 henkilöautoa ja 1170 hevosta.