Syksyn keltaiset värit Oulangan laaksossa häviävät ensimmäisten lumisateiden myötä. Lokakuun puolivälin jälkeen keskilämpötila laskee nollan alapuolelle. Pysyvä lumipeite saadaan normaaleina talvina marraskuun alussa. Vähitellen verkkaisena virtaavan joen pinta alkaa jäätyä lokakuun lopulla, ja yhtenäisempi jääpeite tulee marraskuun puolessa välissä. Tammi-helmikuun pakkasten seurauksena jääpeite laajenee ja paksuuntuu koskipaikkoja lukuunottamatta. Myös jokitörmät jäädyttävä routa ulottuu jopa puolen metrin syvyyteen.

Keväällä lämpötilan kohottua yli 0 asteen jäät alkavat hitaasti liikkua toukokuun alkupuolella (5.5) ja lähtevät kokonaan 15-20 päivänä toukokuuta. Jäiden jälkeinen tulva kestää noin viisi päivää ja silloin Oulankajoessa virtaama on noin 100 kuutiometriä/s. Se tarkoittaa noin 4-kertaista määrää keskivirtaamaan verrattuna. Tuolloin veden pinta nousee Kiutakönkäällä yli kolme metriä. Kuten huomataan tulva on varsin voimakas ja nopea, koska tulvia tasoittavia altaita on vähän ja routaisen maan pinnalla vesi virtaa nopeasti eteenpäin.

Kevättulva Korkeakoskella toukokuussa

Jäiden kulkiessa Oulangan uomassa ne usein kuorivat rantapuita tai niiden juuria. Jokien sisäkaarteissa ja joen pohjassa jään ja veden kulutusvoima on melko suurta. Hiekkaa ja muuta irtainta ainesta kulkeutuu jokea alaspäin. Vähitellen joen pinta kevään edetessä laskee jopa kuukauden ajan ennen asettumistaan normaalille tasolle. Kiutaköngäskin rauhoittuu ja keskimäärin sillä kohtaa vettä virtaa 24 kuutiometriä/s.

Oulankajoen laakso on 2-3 km leveä

ja jopa 100 m ympäristöään alempana.

Jääkauden loputtua alta 10 000 vuotta sitten Oulankajoen laakso kokosi jäätikköjokien virtavedet ja siirsi niitä uomansa kautta kaakkoon. Tässä myllerryksessä laakson pohjalle kerrostui kymmenmetriä jääkautisia hiekka-, hieta- ja sorakerrostumia. Osa on ajan saatossa kulkeutunut Paanajärveen.

Oulanjoki mutkittelee avarassa laaksossa erityisen runsaasti Kiutakönkäältä alaspäin olevassa laakson osassa. Yläjuoksulla joki kulkee moreenipeitteen tai peruskallion päällä. Avantolammen jälkeen virtaavaa uomaa rajoittavat sorakerrostumat. Kiutakönkäältä yläjuoksulle päin joki mutkittelee varsin vähän eikä meandereja juuri esiinny. Paatamankankaalta alkaen joki rupeaa mutkittelemaan, kun kulutus ja kasaus siirtää maa-aineksia alajuoksulle päin vuosi toisensa jälkeen. Paikoitellen vanha jokiuoma on siirtynyt toiseen paikkaan ja jäljelle ovat jääneet ns. makkarajärvet.