Tämänkertainen lomamatkamme suuntautui Kuusamoon, jossa harvemmin tulee talvella käytyä ellei harrasta laskettelua. Pakattuamme auton tarpeellisilla välineillä, joihin kuuluivat sukset ja ahkio, lähdimme kohti Oulua. Siellä täydensimme varusteita Anttilan tavaratalossa, ja samalla pyörähdimme Tietomaassa. Pakkasta oli noin viisi astetta. Jatkoimme matkaa Kuusamontielle Kiimingin suuntaan. Ennen Pudasjärveä pysähdyimme kahville Juustomeijerin baariin ja samalla käytiin pojan kanssa Lapin sodan muistomerkillä, jossa luki: " Tällä paikalla ammuttiin ensimmäiset Lapinsodan laukaukset saksalaisia vastaa." Pudasjärvellä käännyimme päätieltä 25 kilometrin päässä olevalle Iso-Syötteelle, jota pidetään Suomen eteläisimpänä tunturina (431 m). Ennen tunturille saapumista törmäsimme porotokkaan. Pudasjärvi on poronhoitoaluetta. Perillä huomasimme että varsinkin nuoria laskettelijoita oli runsaasti. Suurin osa heistä oli tullut lähiseudulta tai muutaman sadan kilometri säteeltä Oulun suunnalta. Ruokailun jälkeen otimme sukset autosta, ja teimme hiihtoretken tunturin laella. Maisemat olivat iltaauringossa todella kauniit.

Illan mittaan ajettiin kohti Kuusamoa ja pian olimme hotellissa Rukalla. Laskettelurinteet olivat jo kiinni. Tarkoituksemme oli tehdä seuraavina päivinä vaellus Hautajärveltä Oulangan kansallispuistoon ja yöpyä autiomajassa matkan varrella. Aamutoimien ja ruokailun jälkeen varustimme ahkion ja rinkat tarvittavilla välineillä ja lähdimme ajelemaan Sallan tien suuntaan. Päätimme pyrykelin takia vähän lyhentää reittiä ja jätimme auton Ristikallion lähellä olevalle parkkipaikalle. Otin ahkion valjaat ja laitoin ne päälle. Retkikaveri hiihti rinkka selässään. Käpylintuja lenteli metsässä suurina parvina.

Puolen tunnin hiihdon jälkeen tulimme Oulankajoen rannan lähelle. Joki oli lähes kokonaan jäässä vaikka talvi ei olekaan ollut erityisen ankara. Ladut olivat näin hiihtolomien aikaan jo kohtuullisessa kunnossa. Katselimme jylhää kanjonia ja jatkoimme Ristikallioille, jossa maisemat hivelivät silmiämme. Reitti kääntyi etelämmäs kunnes saavuimme autiomajalle. Olimme tällä kertaa sen ensimmäiset ja ainoat asukit. Vaikka väsymys painoi päälle hiihtelimme vielä ennen kello kuutta lähiympäristössä ja kuvasimme digi- ja videokameralla.

Seuraaavana päivänä Oulankajoessa oli enemmän koskia ja jo iltapäivävällä olimme perillä Oulangan opastukeskuksessa. Tutustuimme kansallispuistonäyttelyyn ja joimme pullakahvit retken päättymisen merkiksi.

Seuraavat neljä päivää vietimme Rukalla lasketellen, hiihtäen ja moottorikelkkaillen kuten kunnon turistin tuleekin tehdä jos tänne tulee talvella.

Kesällä suuntasimme pojan kanssa kulkumme Kalajoelle ja ostimme satamasta liput Kalla Star-nimiselle laivalle. Tuuli etelästä ja laiva keinui aallokossa. Matkaa tuolle syrjäiselle saarelle oli 18 kilometriä. Laiva ankkuroitui kiviselle niemelle. Punakattoinen kirkko näkyi rantaan asti. Saarella on paljon pieniä rakennuksia, joista osa on kesämökkejä osa kalastajien rakennuksia. Kirkossa tutustuimme taidenäyttelyyn ja kävimme kalastusmuseossa, jossa meitä kiinnosti eniten hylkeenpyytäjien välineet. Saaren pohjoisosan kalasatamassa miehet perkasivat saamiaan kaloja. Tiirat, karikukot ja luotokirviset lentelivät rannan tuntumassa.

Havaitut linnut:Kalatiira 20, kalalokki 10, merilokki 8, isokoskelo 10, karikukko 2, meriharakka 4, luotokirvinen 3, västäräkki 1, räystäspääsky 1 ja punajalkaviklo 1.

Helteen takia poikkesimme uimaan kahden moreenivallin (De Geer) välissä olevalle hiekkarannalle. Rautakaloja ja kolmipiikkejä uiskenteli vedessä. Rannan tuntumassa tyrnit kasvoivat tiheässä ja kauempana fladoissa uiskenteli pilkkasiipiä ja isokoskeloita. Tyrni on oksainen pensas, joka viihtyy kivisillä maankohoamisrannikoilla. Se kukkii paljasoksaisena. Oranssinväriset marjat sisältävät paljon C- vitamiinia. Myös merivirnoja ja suolayrttejä kasvoi siellä täällä. Noustuamme vedestä merikotka lensi ylitsemme vieden poikasille ruokaa. Merenkurkun alueella pesii yli 20 merikotkaparia. Tästä on kiittäminen onnistunutta talviruokintaa.

Täällä maa kohoaa yhdeksän mm vuodessa ja siten syntyy uusia saaria ja niittyjä fladojen kuivuessa. Vetisimmät fladat ovat hauen ja ahvenen kutupaikkoja. Myös sorsalinnut pesivät niissä mielellään. Kävimme lopuksi kalasatamassa, jossa nyt näytti olevan hiljaista: vain muutama kalastaja puhdisti verkkojaan.

Illan hämätyessä palasimme mökille, josta huomenna on tarkoitus tehdä merimatka rauhoitetuille Valassaarille. Siitä retkestä kerrotaan myöhemmin.

Oli iltapäivä kun ajoimme Tallinnan läpi kohti Pärnun rannikkokaupunkia Virossa. Se on lähes 52 000 asukkaan kylpyläkaupunki samannimisen merenlahden rannalla. Sieltä pysähdyksen jälkeen automme kulki Voisten, Häädemestan ja Kabin kautta Latvian rajalle, jossa rajamies keräsi passit tarkastusta varten. Samalla vaihdoimme lateja. Vihdoin edessämme häämötti Riian miljoonakaupunki, mikä näkyi väenpaljoudesta kaduilla. Myös liikenne oli vilkasta ylitettyämme yhden joen yli menevistä neljästä sillasta. Majoituimme Karawella-hotelliin sataman lähelle.

Jurmalan hiekkarantoja toukokuussa

Seuraavana päivänä tutustuimme Riian keskustaan ja Jurmalaan. Ensin kävimme Raatihuoneentorin reunassa Mustapäiden talossa, sitten torilla ja Tuomiokirkon tornissa, josta avautui huikaisena näköala yli Riian kaupungin. Huomasimme että latvien kielen ohella parhaiten pärjää puhumalla venäjää tai saksaa. Suomea ei täällä juuri osata.

Iltapäivällä ajoimme 25 kilometrin päässä sijaitsevaan Jurmalan merenrantakeskukseen. Rantahiekkaa riittää 40 kilometriä. Tänään rantarakentaminen ja vanhojen rakennusten entisöinti on vilkasta. Jurmala on turvallinen ja edullinen rantalomakohde, jossa vesikin on nykyisin riittävän puhdasta uimiseen. Suosittelen lämpimästi.

Tukholma on paitsi Pohjolan kaunein pääkaupunki myös monipuolinen kulttuurikaupunki. Siitä osoituksena oli Jazz-festivaalit ja värikkät kulkueet. Itse pyörähdin aikaa kuluttaakseni Pörssitalon Nobel-näyttelyssä ja Armeijan museossa. Nobelin palkinto on yli 100 vuotta vanha ja se annetaan uraauurtavasta työstä tai keksinnöstä vuosittain. Näyttely esitteli kaikki nobelistit aina Marie Guriesta James Watsoniin asti (DNA). Lisäksi näyttely esitteli Alfred Nobelin keksintöjä ja yritystoimintaa.

Armeijan museo on yksi parhaimmin rakennettuja kokonaisuuksia Pohjoismaissa. 1500-1700-lukujen Ruotsin suurvalta-aika oli hienoilla esineillä ja videoilla saatu eläväksi ja kiinnostavaksi. Tähänkin kohteeseen kannatti tutustua, kun aikaa oli riittävästi.

Myöhään illalla laivamme lähti kohti Suomen vanhinta kaupunkia Turkua, jossa itsekin opiskelin viitisen vuotta. Turku näytti tulijalle parhaat puolensa, kun kokoontumisajo"Suuret purjelaivat Turussa "oli parhaillaan käynnissä. Kotiin oli taas kiva palata entistä virkeämpänä.