| RETKELLÄ KUUSAMOSSA |
Ensimmäisen kerran kävin Kuusamossa 30 vuootta sitten. Automme kulki soratietä pitkin Sallasta etelään. Molemmin puolin tietä kohosi kookkaita vaaroja ja siellä täällä näkyi laajoja soita. Olimme matkalla Oulangan kansallispuistoon. Pysäytimme auton "Koirankivimutkaan" leirintäalueen lähelle. Pakkasimme reput täyteen ja marssimme kirkkaassa auringonpaisteessa kohti itää. Veden kohiseva ääni voimistui. Oulankajoen vesi syöksyi kapeaan uomaan, jonka toisella puolella olivat seinänä vastassa punaiset Kiutakönkään dolomiittikalliot.
"Korkeita tuntureita, syviä rotkolaaksoja, jyrkkiä hiekka- ja kalliorantoja, pauhaavia putouksia ja kukkarikkaita rantaniittyjä vilahtelee matkaajan silmissä kun vene soluu syvässä uomassa Oulankajokea pitkin. Tämä on verraton nautinto ja unohtumaton elämys jokaiselle, joka osaa antautua kauniiden maisemien ja erämaatunnelman lumoihin." Näin kuvataan Kuusamoa kirjoissa. Todellakin Kuusamon pohjoisosa edustaa maisemaltaan ja kasvillisuudeltaan ainutlaatuista jokiluontoa, johon Oulankajoki ja sen sivujoet Kitka-, Savina-, Maaninka- ja Aventojoki ovat uurtaneet syviä laaksoja. Kiutakönkään, Jyrävän ja Taivalkönkään kohdalla joet juoksevat mahtavina koskina. Alueen läpi kulkee 95 kilometrin pituinen legendaarinen retkeilyreitti Karhunkierros. Jatkoimme Karhunkierrosta Kiutakönkäältä eteenpäin. Virta hidasti kulkuaan ja monin paikoin oli helppo seurata hiekkätörmän reunalla kulkevaa polkua. Kuukkeli lensi havumetsän poikki ja porotokka ylitti polun juuri meidän edestämme. Pian joki alkoi tehdä maastoon mutkia, joiden välissä oli hiekkarantaisia niemiä. Eräällä veden syövyttämällä jyrkällä törmällä lepäili 10 poroa. Saimme vangituksia ne filmille ja olimme tyytyväinen otokseen. Pian jutaaminen alkoi väsyttää ja iltakin lähestyi. Etsimme lähistöltä sopivan leiripaikan ja yövyimme siinä. Huomenna jatkamme kohti toista putousta Jyrävää. |
| Karhunkierron on yksi Suomen vanhimmista retkeilyreiteistä. Se kulkee Oulangan kansallispuiston kautta Rukatunturille tai päinvastoin. Koko reitin pituus on 95 kilometriä. Reitistä voi kulkea myös lyhyempiä matkoja esimerkiksi Kiutakönkäältä Jyrävälle. Alkumatka Oulangan luontokeskuksesta Kiutakönkäälle on melko mäkinen, mutta jyrkissä kohdissa on portaita. Sen jälkeen alkaa helppokulkuinen metsätaival aina Jussinkämpälle asti. Reitti jatkuu kaunista Oulankajokivartta pitkin Ansakämpälle. Pähkinäkalliolta laskeudutaan kohtalaisen jyrkkää rinnettä alas ja jatketaan kivikkoista rantaa pitkin aina Jyrävälle tai Juumaan asti. Reitin varrelle osuvat Niskakosken ja Myllykosken riippusillat vähän reitistä riippuen. Myös Jyrävällä on Siilasmaja. Myllykosken rakennus on korjattu päivätuvaksi, jossa on hyvät nuotiontekopaikat ja ruokailu sisällä sateen sattuessa on mahdollista. |
| Kuusamon eläimistö on hyvin mielenkiintoinen. Erityisesti siperialaisen ja arktisen lajiston runsaus on silmäänpistävää. Suuret petoeläimet kuten karhu, susi, ilves ja ahma ovat säilyneet Kuusamon erämaissa. Kuusamon karhut menevät talvipesään loka-marraskuussa ja jättävät sen huhti-toukokuussa. Varsin harvoin karhua näkee, mutta sen jättämiä jälkiä kyllä löytyy. Eräitä ns. häirikkökarhuja tai emostaa eksyneitä karhunpentuja pidetään Kuusamon Suurpetokeskuksessa yleisön nähtävillä. Pieniä nisäkäserikoisuuksia ovat lapinmyyrä, punamyyrä, harmaakuvemyyrä ja vesikko, mikäli viimeksi mainittua nyt enää Kuusamon jokirannoilta tavataan. Petolintuja kuten maakotkaa ja huuhkajaa voi nähdä suurissa erämaissa. Kuusamon linnusto on varsin lajirikas, koska täällä kohtaavat pohjoiset, itäiset ja eteläiset lajit. Kuukkeli, sinipyrstö, lapintiainen, taviokuurna, pikkusirkku, lapinuunilintu ja kirjosiipikäpylintu ovat esimerkkejä siperialaisista lajeista Kuusamon metsissä. Myös monet kahlaajat ovat levinneet idästä suoalueille. Eri pöllölajeja on melko runsaasti.
Tunturipöllö Arktista linnustoa edustavat sinirinta, piekana, kapustarinta, keräkurmitsa, lapintiira, pulmunen, lapinsirkku, lapinsirri, lapinharakka, tunturikiuru ja vesipääsky. Vesilinnut viihtyvät Kuusamon lukuisilla järvillä, lammilla ja joilla. Joutsen, metsähanhi, uivelo ja kaakkuri esiintyvät Kuusamon korkeudella kuten myös muut yleiset vesilinnut kuten kuikka, telkkä, haapana ja koskelot. Keväisin saapuvat vesilinnut hakeutuvat Kuusamo-ja Kitkajärven salmiin. Talvisin koskikaroja on lukuisissa virtaavissa joissa. Hyvin monet Etelä-ja Keski-Suomessa pesivät pikkulinnut kasvattavat kesäisin poikasiaan myös Kuusamossa. Tällaisia lajeja ovat esimerkiksi tervapääsky, tiltaltti, hippiäinen, töyhtötiainen, pensastasku, herne- ja pensaskerttu. Moni lajinimi jää tässä ilman mainintaa sen yleisyyden takia. Linkki:Kuusamon lintuluettelo |
| Koillis-Kuusamo on koko Kuusamon luonnon komein ja arvokkain alue. Siellä sijaitsevat syvät rotkolaaksot ja tulvaniityt. Tärkeimpiä alueita ovat 1. Oulankajoen kansallispuiston rauhoitettu jokialue. 2. Kitkajoki on tärkeä virkistyskalastukselle ja retkeilylle. 3. Jyrävä on yksi komeimmista putouksistamme. 4. Juumassa on järvi-ja jokialue. 5. Ruka-Valtavaaralla on Kuusamon korkein kohouma (494m). 6. Iso-Paljakka on huomattava vaara-alue. 7. Riisitunturin kansallispuisto.
Oulanka- ja Kitkajoen rotkolaaksot Oulangan kansallispuiston vaihteva korkokuva ja kalkkipitoinen kallioperä ovat rikastuttaneet alueen kasvistoa. Rotkolaaksoissa kasvaa hyvin erikoisia ja harvinaisia kasvilajeja. Tällaisia ovat lapinvuokko, pahtanurmikka, kultarikko, mätäsrikko, arnikki ja kaljukiviyrtti. Rotkolaaksojen eteläisillä kalliojyrkänteillä viihtyvät kangasraunikki, kanervisara, katkeralinnunruoho ja hietaorvokki. Tunturiailakista on tehty havaintoja Kitkajoelta ja Oulankakanjonista. Juuman alueelta on löydetty tunturipitkäpalko. Pohjois-Kuusamon dolomiittikalliolla kasvaa kalkki-imarre ja joitakin muita harvinaisuuksia. Tulvaniityt ja lettosuot Tulvaniityillä, rantatörmillä ja lettosoilla on myös omat erikoisuutensa. Sinikuusamaa tavataan vain Oulanka- ja Kitkajoen varrelta. Oulankajoen hiekkarannoilla kasvaa pulskaneilikka ja siperianvehnä. Lettosoilta voi löytää tikankontin, ruosteheinän, kapealehtokämmekän ja soikkokaksikon sekä leton reunoilta jämtlanninsaran. Purkuputaansuolta on aiemmin löydetty merisuolake, mikä on merenrantakasvi. Rantatörmillä viihtyvät tunturivehnä, peuranvirna, tunturihärkki ja tunturinurmikka.
Tunturit ja vaarat Tunturikasvillisuutta on Kuusamon vaaroilla, missä tyypillistä on tunturikoivikon runsaus. Se näkyy Iivaaralla ja osin Rukatunturin itäosassa. Sarake nimistä kasvia on tavattu Korvasvaaran rinteiltä. Vaarojen lakialueilta löytyy riekonmarjan lisäksi esimerkiksi tunturiliekoa, tunturivihvilää ja sielikköä. Metsät Venäjältä levinneitä taigalajeja on metsissä ja soilla. Näihin kuuluvat neidonkenkä, punakonnanmarja, nuppisara ja kolmiohiirenporras. Kuten huomasimme Pohjois-Kuusamo on kasvistoltaan hyvin moninainen ja maisemiltaan Suomen monipuolisin. Tervetuloa tutustumaan. |
